Happy to go home, sad to leave

Noniin, nyt istutaan Berliinin lentokentällä odottamassa että bag drop aukeaa. Aamulla oli herätys neljältä jolloin vielä tarkistimme, että kaikki tavarat on varmasti mukana. Viiden aikaan lähdimme sitten raahaamaan laukkuja alakertaan ja odottelimme kyytiämme ulkona. Junamatka meni puoliunessa kun nukuttiin yöllä sen verran huonosti. Koko päivä ollaan siis oltu liikenteessä ja sen kyllä alkaa tästä väsymyksestä huomaamaankin. Berliinin muuriakin käytiin katsomassa, koska aikaa oli monta tuntia. Reissu on mennyt älyttömän nopeasti ja on ehtinyt tapahtumaan paljon.

Molempien päiväkodit oli tosi ihania ja hoitajat olivat todella avoimia ja lämminhenkisiä. Viimeinen päivä meni itku kurkussa kulkien. Molemmille järjestettiin läksiäiset, lapset lauloivat, halasivat ja kiittivät. Toisaalta ei haluaisi lähteä, mutta sitten taas toisaalta on ihana palata kotiin.

Reissu on ollut kyllä aivan mahtava kokemus, on ainakin itsenäistynyt todella paljon eikä vieraan kielen puhuminen enää tunnu niin ''vaikealta''. Matkaan on tarttunut muutamia sanoja saksaa ja on myös ehkä hieman paremmin oppinut sitä ymmärtämään.  Ollaan tavattu myös aivan ihania ihmisiä ja saatu uusia kavereita. Ehdottomasti suositellaan lähtemään, jos siihen mahdollisuus tulee! Tottakai tulee niitä päiviä jolloin mikään ei tunnu menevän putkeen, mutta niistä selviää ja oppii. Ihmisenä kasvat todella paljon.

Pakko sanoa, että ehdottomasti yksi vaikeimmista asioista reissun aikana oli blogin kirjoittaminen.