Kohta on vasta eka työviikko takana ja paljon on jo ehtiny tapahtumaan. Molemmilla kivat päiväkodit, henkilökunta on tosi mukavaa vaikka siellä ei englantia puhutakaan juuri ollenkaan. Yks asia joka on herättänyt huomion on se, että täällä juodaan teetä pienestä pitäen. Lämpöäkin on riittänyt ja ollaan kierrelty pitkin Eisenachin katuja.
Mutta, voitais palata meidän ensimmäiseen päivään jolloin saavuttiin Saksaan. Mistähän sitä ees alottais...
Ensin meidän lento oli myöhässä about tunnin ja ei siinä vielä mitään, ei haitannu ollenkaan. Berliinin lentokentällä etsittiin sitten bussi sen jälkeen kun saatiin ensin liput ostettua. Ei oltu varmoja milloin pitää nousta bussista, jolloin sitten hätäiltiin ja noustiin pois liian aikaisin. Onneks oltiin sen verran fiksuja, että kysyttiin seuraavan bussin kuljettajalta, että meneekö se juna-asemalle ja kyllähän me sitten sinne päästiin.
Sitten seuraavaksi huolenaiheena oli junaliput. Kysyttiin apua infotiskiltä ja meidät ohjattiin lipunmyyntipisteelle. Siinä yritettiin sitten työntekijän kanssa kommunikoida varmaan lähemmäs puoli tuntia kun kummatkaan ei ymmärtäneet toisiansa. Lopulta saatiin junaliput kuitenkin ostettua ja soitettiin yhteyshenkilöllemme, joka ilmoittikin, että se on liian myöhään ja pitäisi tulla aikaisemmalla junalla. Lähdettiin sitten takaisin lipunmyyntipisteelle ja saimme onneksi liput vaihdettua, eikä tarvinnut maksaa enää erikseen. Tämä kyseinen juna jolla meidän nyt piti mennä oli aluksi 75min myöhässä, jonka jälkeen aika vain kasvoi ja sitten se olikin jo 180min myöhässä ja niin eteenpäin. Kun olimme istuneet odottamassa jo viidettä tuntia, huomasimmekin yhtäkkiä, että meidän junaa ei enää näykkään taululla ollenkaan. Kysyimme sitten konduktööriltä onko hänellä tietoa ja hän kertoi, että kyseinen juna on peruttu. Konduktööri kuitenkin sanoi, että voisimme hypätä seuraavaan junaan, vaikka meillä olikin väärät liput. Eihän siinä sitten muuta kun taas kerran soitto yhteyshenkilölle ja kerrotaan tilanteesta. Hän sitten ehdotti, että jäisimme Berliiniin yöksi jos mitään junaa joka saapuisi Eisenachiin ei tulisi.
Nousimme junaan, käveltiin melkein päästä päähän ja ei löydetty istumapaikkoja yhtään mistään. Päädyimme sitten seisomaan pari tuntia, kunnes juna tyhjeni Erfurtissa muiden matkustajien lähtiessä jatkamaan matkaansa muihin maisemiin ja meitä neuvottiin pysymään junassa.
Kello oli jo jotain lähempänä kymmentä illalla, oltiin todella väsyneitä ja me molemmat torkahdettiin. Kello alkoi olla sen verran kuin sen olisi pitänyt olla meidän määränpäässämme. Herättiin ja riuhdottin tavarat kasaan ja oltiin lähdössä ulos, mutta varmistimme vielä eräältä naiselta, että olimmeko oikeassa paikassa. Hän kertoi, että meidän määränpäämme olisi seuraava asema joten menimme takaisin istumaan.
Seuraavalla asemalla jäimme oletetusti pois junasta. Tuli tunne, että kaikki ei nyt ole kohdallaan. Lähdettiin sitten juna-aseman tunneliin ja sieltä rappuset ylös jossa vastassa odotti Polizeit. Kysyimme sitten heiltä, että olimmeko Eisenachissa. No eipä oltu. Jäätiinkin pois Gothassa joka on noin puolen tunnin matkan päässä Eisenachista. Soitettiin sitten taas kerran yhteyshenkilölle ja pahoittelimme tilannetta, seuraava juna olisi tullut vasta tunnin päästä joten hän sanoi, että tulee hakemaan meidät. Siellä sitten istuttiin Gothassa juna-aseman rappusilla illalla yhdentoista jälkeen, pakko sano, että oli todella hämärä paikka.
Ja koko tämän ensimmäisen päivän aikana kummallaan ei toiminut netti, olimme aivan randomeitten wi-fien armoilla ja kaikki yritti laittaa viestiä että ollaanko ok eikä pystytty ees kattomaan niitä viestejä.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin kyyti ja päästiin majoituspaikkaamme. Eikä mennyt aikaakaan kun simahdettiin molemmat, ja ei oo muuten koskaan tuntunu niin hyvältä päästä sänkyyn nukkumaan.
Valitettavasti emme saa kuvia lisättyä vielä joten on vähän ankean näköinen postaus, mutta yritämme saada niitä myöhemmin lisäiltyä!
Mutta, voitais palata meidän ensimmäiseen päivään jolloin saavuttiin Saksaan. Mistähän sitä ees alottais...
Ensin meidän lento oli myöhässä about tunnin ja ei siinä vielä mitään, ei haitannu ollenkaan. Berliinin lentokentällä etsittiin sitten bussi sen jälkeen kun saatiin ensin liput ostettua. Ei oltu varmoja milloin pitää nousta bussista, jolloin sitten hätäiltiin ja noustiin pois liian aikaisin. Onneks oltiin sen verran fiksuja, että kysyttiin seuraavan bussin kuljettajalta, että meneekö se juna-asemalle ja kyllähän me sitten sinne päästiin.
Sitten seuraavaksi huolenaiheena oli junaliput. Kysyttiin apua infotiskiltä ja meidät ohjattiin lipunmyyntipisteelle. Siinä yritettiin sitten työntekijän kanssa kommunikoida varmaan lähemmäs puoli tuntia kun kummatkaan ei ymmärtäneet toisiansa. Lopulta saatiin junaliput kuitenkin ostettua ja soitettiin yhteyshenkilöllemme, joka ilmoittikin, että se on liian myöhään ja pitäisi tulla aikaisemmalla junalla. Lähdettiin sitten takaisin lipunmyyntipisteelle ja saimme onneksi liput vaihdettua, eikä tarvinnut maksaa enää erikseen. Tämä kyseinen juna jolla meidän nyt piti mennä oli aluksi 75min myöhässä, jonka jälkeen aika vain kasvoi ja sitten se olikin jo 180min myöhässä ja niin eteenpäin. Kun olimme istuneet odottamassa jo viidettä tuntia, huomasimmekin yhtäkkiä, että meidän junaa ei enää näykkään taululla ollenkaan. Kysyimme sitten konduktööriltä onko hänellä tietoa ja hän kertoi, että kyseinen juna on peruttu. Konduktööri kuitenkin sanoi, että voisimme hypätä seuraavaan junaan, vaikka meillä olikin väärät liput. Eihän siinä sitten muuta kun taas kerran soitto yhteyshenkilölle ja kerrotaan tilanteesta. Hän sitten ehdotti, että jäisimme Berliiniin yöksi jos mitään junaa joka saapuisi Eisenachiin ei tulisi.
Nousimme junaan, käveltiin melkein päästä päähän ja ei löydetty istumapaikkoja yhtään mistään. Päädyimme sitten seisomaan pari tuntia, kunnes juna tyhjeni Erfurtissa muiden matkustajien lähtiessä jatkamaan matkaansa muihin maisemiin ja meitä neuvottiin pysymään junassa.
Kello oli jo jotain lähempänä kymmentä illalla, oltiin todella väsyneitä ja me molemmat torkahdettiin. Kello alkoi olla sen verran kuin sen olisi pitänyt olla meidän määränpäässämme. Herättiin ja riuhdottin tavarat kasaan ja oltiin lähdössä ulos, mutta varmistimme vielä eräältä naiselta, että olimmeko oikeassa paikassa. Hän kertoi, että meidän määränpäämme olisi seuraava asema joten menimme takaisin istumaan.
Seuraavalla asemalla jäimme oletetusti pois junasta. Tuli tunne, että kaikki ei nyt ole kohdallaan. Lähdettiin sitten juna-aseman tunneliin ja sieltä rappuset ylös jossa vastassa odotti Polizeit. Kysyimme sitten heiltä, että olimmeko Eisenachissa. No eipä oltu. Jäätiinkin pois Gothassa joka on noin puolen tunnin matkan päässä Eisenachista. Soitettiin sitten taas kerran yhteyshenkilölle ja pahoittelimme tilannetta, seuraava juna olisi tullut vasta tunnin päästä joten hän sanoi, että tulee hakemaan meidät. Siellä sitten istuttiin Gothassa juna-aseman rappusilla illalla yhdentoista jälkeen, pakko sano, että oli todella hämärä paikka.
Ja koko tämän ensimmäisen päivän aikana kummallaan ei toiminut netti, olimme aivan randomeitten wi-fien armoilla ja kaikki yritti laittaa viestiä että ollaanko ok eikä pystytty ees kattomaan niitä viestejä.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin kyyti ja päästiin majoituspaikkaamme. Eikä mennyt aikaakaan kun simahdettiin molemmat, ja ei oo muuten koskaan tuntunu niin hyvältä päästä sänkyyn nukkumaan.
Valitettavasti emme saa kuvia lisättyä vielä joten on vähän ankean näköinen postaus, mutta yritämme saada niitä myöhemmin lisäiltyä!
Kommentit
Lähetä kommentti